Yhteystiedot

Miniatyyri Sirkus Odessa

Miniatyyri Sirkus Odessa

Rotta

Narttu

Synt. 08.10.2009 Jyväskylä

Isä: Millgret Harry potter
Äiti: Miniatyyri Sirkus Desiree

Kasvattaja: Kati Tuomela

Rotta KoiraNetissä

Kääpiöpinseri Rotta liittyi Laumaan pitkällisen koirakuumeilun ja harkinnan päätteeksi. Rotua miettiessä kävin läpi koko vinttikoiraryhmän sekä muutaman muunkin rodun, mutta aina jokin tökki, yleensä koko. Olen isojen koirien fani, mutta olen myös realisti, ja tiesin, etten pysty tarjoamaan esimerkiksi suuresti ihailemalleni faaraokoiralle sen tarvitsemaa liikuntamäärää, eikä meille isoa koiraa edes mahtuisi. Siksi pienensin mittakaavaa. Vaatimuksena oli lyhyt turkki, menevä luonne ja ulkomuoto, enkä myöskään halunnut kääpiöroduille tyypillisiä töppöjalkoja, mulkosilmiä tai suhteettoman suurta päätä (jep, en ole kääpiökoirien fani). Ainoastaan yksi rotu täytti toiveeni, ja se oli kääpiöpinseri. Niinpä sellainen hankittiin.

Rotta on osoittautunut oivalliseksi otukseksi. Se on iloinen ja riehakas, ja nopea oppimaan. Kiva kumppani siis, ja huolehtii tunnollisesti emäntänsä ulkoilun- ja liikunnantarpeesta. Kääpiöpinserin tausta rottakoirana näkyy selvästi Rotassa: parhaita leluja sen mielestä ovat kissojen hiiret!

Kissat suhtautuvat pikkukoiraan armollisesti, se saa olla niin kauan kun jättää kissat rauhaan. Onneksi Mörkö-Keiju on ryhtynyt koiran leikkikaveriksi, ja myös Mysti sallii koiran nujuamiset toisinaan. Sen sijaan Lisko tai Murokissat eivät koiraa erityisesti rakasta, ei edes Nuudeli, jolla oli synnyinkodissaan oma kääpiöpinseri. Nyrpeimmätkin kissat kumminkin suostuvat rauhaisaan rinnakkaiseloon koiran kanssa, ja suurimman osan ajastaan elävät kuin mitään koiraa ei olisikaan.

Laumassa kissat ovat ehdottomasti ylintä kastia. Kun Oi päättää maistaa koiran ruokia, koira perääntyy kupiltaan kuuliaisesti. Mörkö-Keiju on ainoa, jonka kanssa voi ruuasta kamppailla kyynärpäätekniikalla. Mörkö onkin Rotan paras ystävä, ja kissoista ainoa, joka suostuu koiran vieressä nukkumaan.

Rotta on ollut talossa vasta joulukuusta lähtien, ja piintynyt kissaihminen kissoineen yhä opettelee koiran kanssa elämistä ja olemista.  Hyvä tästä tulee, siitä olen varma. Luulen kuitenkin, ettei minusta varsinaista koiraihmistä saa tekemälläkään. Tulen varmaan aina olemaan kissaihminen, jolla sattuu se koirakin olemaan. Tai ehkä olenkin vain eläinrakas. :)

Kasvattaja-Katille iso kiitos Rotta-koirasta!